Tehtävänanto: Kirjoita pieni tekstikokonaisuus, jossa esiintyy ainakin yksi hahmo. Tekstistä tulee käydä ilmi minkä ikäinen hahmo on sekä sosiaalinen viiteryhmä, johon hahmo kuuluu. Ikää ja sosiaalista viiteryhmää ei saa mainita suoraan, vaan kirjoittajan täytyy kyetä osoittamaan nämä asiat miljöön, esineiden tai henkilön kuvauksella. Pyri käyttämään keinoja, jotka eivät ole ilmeisimpiä (esimerkiksi vanhuksella rypyt ja harmaat hiukset).
***
Yläpuolellani putket huusivat. Tuijotin uutta hämähäkinverkkoa katossa ja kuuntelin pauhaavan veden liikettä. Yritin muistaa uneni, mutta kadotin sen. Haukottelin ääneen ja koetin löytää silmilläni verkonkutojan. Se laskeutui hitaasti seittilankaa pitkin. Siristelin.
Liian pehmeä sänky tuntui syövän minut. Liikahdin pelastaakseen itseni ja silloin tunsin sen. Kirosin. Tunnustelin kädelläni paitaani: se oli liimautunut ihoon kiinni. Olin aivan märkänä. Olin hikoillut yön aikana jälleen runsaasti.
Nousin istumaan sängyn reunalle ja vedin hikisen t-paidan yltäni. Laitoin yöpöydän lampun päälle. Eilen illalla paita oli ollut vaaleanharmaa, nyt sävy oli tummempi. Pyyhin paidalla selkäni. Ja kainalot. Annoin paidan pudota puukuvioidulle vinyylille. Miettiessäni andropaussia ovikello soi.
Hätkähdin. Ja kuulostelin. Ehkä se ei ollut min--- Ovikello. Ääni kuului minun ovestani. Hapuilin silmälasejani. En olisi halunnut kenenkään tulevan tänään.
Työnsin ajatuksen aamusuihkusta syrjään ja nousin seisomaan. Nivelet tuntuivat jäykiltä. Suihkautin hädissäni deodoranttia pöydältä. Etsin lattialta sukkani ja pyjamahousuni. Nappasin tuolin päältä vielä ylleni luotettavan aamutakkini. Arvelin näyttäväni riittävän edustuskuntoiselta. Sidoin vyön tiukasti vatsani ympärille.
Harpoin eteiseen. Ovikello soi uudestaan. Se kuulosti nyt aggressiivisen kärsimättömältä. Huusin, että olen kotona. Tunsin kuumentuvani.
Sormeni osuessa katkaisijaan ällöttävän keltainen hehku iski silmiini. Vihasin sitä. Eteinen oli vaatimattomasti sisustettu. Siellä oli takeille tarkoitettu naulakko, penkki, johon sai istuutua ja keskikokoinen peili. Kehystetty valokuva naulattuna peilin viereen. Lattialla oli muutamat kengät, joka säähän sopivat. “Makuuhuoneen valkoiset seinät” -teema jatkui täällä kuten kaikkialla muuallakin asunnossa.
Avasin ääntäni ja tarkistin itseni vielä peilistä. Selvittelin nopeasti hiuksiani unesta ja vilkaisin hopeista valokuvakehystä ja siinä näkyviä kasvoja. Tuntui kuin sydän teki ylimääräisen lyönnin. Älä katso minua noin. Aiheutat minulle sydänkohtauksen. Virnistin.
Oven takana oli hän. En ollut oikeastaan yllättynyt. Hän oli käynyt viime aikoina useasti. Hänellä oli kädessään hillomunkkeja pussissa. Aivot rekisteröivät etten ollutkaan vielä syönyt mitään. Nälkä heräsi uhmakkaana.
Hän hymyili niin, että hänen hampaansa näkyivät. Kaikki nuo kalkkipitoiset muodostelmat. Iho punersi. Silmälasit huurussa. Saatuani turvalukon auki päästin hänet kynnyksen yli. Vaihdoimme tutut tervehdykset ja sanoin, etten ollut ehtinyt keittää kahvia. Ehdotin, että hän voisi laittaa laitteen päälle sillä aikaa kun hoidan aamutoimet nopeasti loppuun. Tunsin kuumuuden kaikkialla, mutta koetin pitää hymyn.
Jätin hänet eteiseen riisumaan kenkiään. Kuulin hänen hyräilevän jotain laulua palatessani makuuhuoneeseen. Pengoin vaatekaappiani. Päätin pukeutua rennosti. Laittaisin päälle jouluna saamani yksivärisen trikoopuseron ja farkut, puhtaat alushousut.
Jatkoin matkaani makuuhuoneen vieressä olevaan kylpyhuoneeseen. Laitoin valot ja viskasin kamppeeni valkoisten laattojen valtaamalle lattialle. Vedin oven kiinni jäljessäni ja lukitsin sen. Kuoriuiduin aamutakista ja muista kunnes minulla ei ollut enään mitään. Ihoni nousi kananlihalle. Olin hyvilläni. Kuuntelin hetken asuntoni ääniä. Kolinasta päätellen hän etsi puhtaita mukeja keittiössä. Nolostuin hieman. En ollut jaksanut tiskata. Päätin laittaa ostoslistalle kertakäyttöastioita.
Istuuduin pöntölle ja helpotin oloani osittain. Pyyhin ja vedin. Putket huusivat. Pesin käteni. Lavuaarin matto tuntui polttelevan jalkapohjissa.
En kehdannut käydä suihkussa, koska silloin hän joutuisi odottamaan minua vielä enemmän, joten pyyhin vartaloani pyyhkeeseen ja työnsin runsaasti deodoranttia ongelma-alueille. Pukeuduin. Tarkistin halitoosin. Pesin rivakasti hampaani. Arvelin tuoksuvani tarpeeksi puhtaalta.
Hän hymyili edelleen kun tulin keittiöön. Silmät tuikkivat. Ehkä syy on minussa, aprikoin, mutten sanonut sitä äänen. Vastasin vain hänen hymyynsä. Kahvi tuoksui. Hän oli kahvinkeiton lisäksi vetänyt verhot auki ja siirtänyt syrjemmälle asiaproosan tornin, joka oli kasvanut keittiön pöydällä. Viime aikoina olin mieltynyt lukemaan paljon ja varsinkin keittiössä.
Istuuduin häntä vastapäätä. Vanha kaluste narisi allani kun asettauduin. Hän tarjosi kahvia. Hän oli löytänyt jostain kaappien salaisesta maailmasta värikkäät arabian mukit. En muistanut omistavani sellaisia. Hänen mukissaan Tiuhti ja Viuhti istuivat mustan matkalaukun vieressä, omassani oli Hemuli. Näin ikkunasta takapihan miljöön ja osan naapureistani. He hääräilivät parkkialueella menopeliensä kimpussa: he putsailivat autojen tuulilaseista yömyrskyn todisteita. Vielä oli pimeää.
Liian pehmeä sänky tuntui syövän minut. Liikahdin pelastaakseen itseni ja silloin tunsin sen. Kirosin. Tunnustelin kädelläni paitaani: se oli liimautunut ihoon kiinni. Olin aivan märkänä. Olin hikoillut yön aikana jälleen runsaasti.
Nousin istumaan sängyn reunalle ja vedin hikisen t-paidan yltäni. Laitoin yöpöydän lampun päälle. Eilen illalla paita oli ollut vaaleanharmaa, nyt sävy oli tummempi. Pyyhin paidalla selkäni. Ja kainalot. Annoin paidan pudota puukuvioidulle vinyylille. Miettiessäni andropaussia ovikello soi.
Hätkähdin. Ja kuulostelin. Ehkä se ei ollut min--- Ovikello. Ääni kuului minun ovestani. Hapuilin silmälasejani. En olisi halunnut kenenkään tulevan tänään.
Työnsin ajatuksen aamusuihkusta syrjään ja nousin seisomaan. Nivelet tuntuivat jäykiltä. Suihkautin hädissäni deodoranttia pöydältä. Etsin lattialta sukkani ja pyjamahousuni. Nappasin tuolin päältä vielä ylleni luotettavan aamutakkini. Arvelin näyttäväni riittävän edustuskuntoiselta. Sidoin vyön tiukasti vatsani ympärille.
Harpoin eteiseen. Ovikello soi uudestaan. Se kuulosti nyt aggressiivisen kärsimättömältä. Huusin, että olen kotona. Tunsin kuumentuvani.
Sormeni osuessa katkaisijaan ällöttävän keltainen hehku iski silmiini. Vihasin sitä. Eteinen oli vaatimattomasti sisustettu. Siellä oli takeille tarkoitettu naulakko, penkki, johon sai istuutua ja keskikokoinen peili. Kehystetty valokuva naulattuna peilin viereen. Lattialla oli muutamat kengät, joka säähän sopivat. “Makuuhuoneen valkoiset seinät” -teema jatkui täällä kuten kaikkialla muuallakin asunnossa.
Avasin ääntäni ja tarkistin itseni vielä peilistä. Selvittelin nopeasti hiuksiani unesta ja vilkaisin hopeista valokuvakehystä ja siinä näkyviä kasvoja. Tuntui kuin sydän teki ylimääräisen lyönnin. Älä katso minua noin. Aiheutat minulle sydänkohtauksen. Virnistin.
Oven takana oli hän. En ollut oikeastaan yllättynyt. Hän oli käynyt viime aikoina useasti. Hänellä oli kädessään hillomunkkeja pussissa. Aivot rekisteröivät etten ollutkaan vielä syönyt mitään. Nälkä heräsi uhmakkaana.
Hän hymyili niin, että hänen hampaansa näkyivät. Kaikki nuo kalkkipitoiset muodostelmat. Iho punersi. Silmälasit huurussa. Saatuani turvalukon auki päästin hänet kynnyksen yli. Vaihdoimme tutut tervehdykset ja sanoin, etten ollut ehtinyt keittää kahvia. Ehdotin, että hän voisi laittaa laitteen päälle sillä aikaa kun hoidan aamutoimet nopeasti loppuun. Tunsin kuumuuden kaikkialla, mutta koetin pitää hymyn.
Jätin hänet eteiseen riisumaan kenkiään. Kuulin hänen hyräilevän jotain laulua palatessani makuuhuoneeseen. Pengoin vaatekaappiani. Päätin pukeutua rennosti. Laittaisin päälle jouluna saamani yksivärisen trikoopuseron ja farkut, puhtaat alushousut.
Jatkoin matkaani makuuhuoneen vieressä olevaan kylpyhuoneeseen. Laitoin valot ja viskasin kamppeeni valkoisten laattojen valtaamalle lattialle. Vedin oven kiinni jäljessäni ja lukitsin sen. Kuoriuiduin aamutakista ja muista kunnes minulla ei ollut enään mitään. Ihoni nousi kananlihalle. Olin hyvilläni. Kuuntelin hetken asuntoni ääniä. Kolinasta päätellen hän etsi puhtaita mukeja keittiössä. Nolostuin hieman. En ollut jaksanut tiskata. Päätin laittaa ostoslistalle kertakäyttöastioita.
Istuuduin pöntölle ja helpotin oloani osittain. Pyyhin ja vedin. Putket huusivat. Pesin käteni. Lavuaarin matto tuntui polttelevan jalkapohjissa.
En kehdannut käydä suihkussa, koska silloin hän joutuisi odottamaan minua vielä enemmän, joten pyyhin vartaloani pyyhkeeseen ja työnsin runsaasti deodoranttia ongelma-alueille. Pukeuduin. Tarkistin halitoosin. Pesin rivakasti hampaani. Arvelin tuoksuvani tarpeeksi puhtaalta.
Hän hymyili edelleen kun tulin keittiöön. Silmät tuikkivat. Ehkä syy on minussa, aprikoin, mutten sanonut sitä äänen. Vastasin vain hänen hymyynsä. Kahvi tuoksui. Hän oli kahvinkeiton lisäksi vetänyt verhot auki ja siirtänyt syrjemmälle asiaproosan tornin, joka oli kasvanut keittiön pöydällä. Viime aikoina olin mieltynyt lukemaan paljon ja varsinkin keittiössä.
Istuuduin häntä vastapäätä. Vanha kaluste narisi allani kun asettauduin. Hän tarjosi kahvia. Hän oli löytänyt jostain kaappien salaisesta maailmasta värikkäät arabian mukit. En muistanut omistavani sellaisia. Hänen mukissaan Tiuhti ja Viuhti istuivat mustan matkalaukun vieressä, omassani oli Hemuli. Näin ikkunasta takapihan miljöön ja osan naapureistani. He hääräilivät parkkialueella menopeliensä kimpussa: he putsailivat autojen tuulilaseista yömyrskyn todisteita. Vielä oli pimeää.
Otin hörpyn kahvikupistani. Pää tuntui selkiävän. Mieli koheni. Lisää kahvia. More please. Join ahneesti. Seuralaiseni hymyili ja kysyi tahdonko lisää. Ojensin kuppini. Tuoksu oli huumaava. Pöydällä oli hillomunkkeja. Otin niistä yhden ja haukkasin. Tunsin sokerin sulavan.
Hän puhui ja puhui. Kysyi kuinka jakselen. Mitä olen touhunnut. Tarvitsenko villasukkia kun he olivat saaneet juuri lahjoituksena ison laatikollisen niitä. Hymy ei kadonnut vaikka kieltäydyin. Hän tuntui aina hymyilevän. Pehmeä puhe jatkui. Koetin kuunnella. Hän kertoi aloittaneensa uuden kurssin, koska joutenolo ei kuulemma pidemmän päälle tuntunut hyvältä. Hän oli ollut ulkoilemassa ennen kuin soitti ovikelloani.
Aika juoksi.
- Nähdään taas, hän sanoi, hymyili ja katosi ulkomaailmaan. Askel oli rivakka.
Laitoin oven kiinni, turvalukon paikoilleen. Katsoin valokuvaa ja lähetin lentosuukon. Menin suihkuun.
Kommentit
Lähetä kommentti